Tietoisesti olen yrittänyt välttää metsälenkkejä viime viikkojen aikana, koska pahimmat rapakelit ovat ainakin täällä edelleen käynnissä. Siksi olemme kuluttaneet lähinnä routavaurioiden kourissa murenevaa läheistä asfalttitietä ja herättäneet samalla yleistä paheksuntaa remmiräyhäämisellä. Tosin aivan pelkkää takapakkia eivät ole ohittelut olleet, vaan satunnaisissa mielenhäiriöissä pojat unohtavat räksyttää useimmiten yksinäiset lenkkeilijät sekä pyöräilijät. Ryhmäkävelijät ja koiranulkoiluttajat saavat taatusti jonkinasteisen ääninäytteen kukin.
Tänään kävimme kuitenkin säännöstä poiketen metsälenkillä. Kiersimme pellon ja soratien kautta asfalttia pitkin kotiin. Pojat ottivat kyllä kaiken ilon irti roskissa pyöriskelystä, rapakoissa juoksentelusta ja kuoppien kaivelusta - siis turkin likaamisesta kaikin mahdollisin keinoin. Taavin etutassujen 'hihoista' olen luopunut jo aikaa sitten, ja lenkiltä saavuttuamme suunnittelin jo nyhtäväni mahanaluskarvatkin. Siellä oli aivan järkyttävä määrä katkeillutta risua! Epulla oli sama ongelma etutassujen säärystimissä, joita en aiemmin jaksanut muun trimmauksen yhteydessä leikata.
Eläinlääkäriasemamme järjestää joukkotutkimuspäivät toukokuussa. Ilmoitin Taavin silmäpeilaukseen, joka on siis keskiviikkona yhdeksäs päivä. Olen harkinnut myös Taavin vientiä eläinfysioterapeutille, uskomatonta muuten ajatellakin, että luupiikkidiagnoosista tulee jo kaksi vuotta.. Vasta kirjoittelin tärisevin käsin vanhaan blogiin tuosta yllättävästä löydöksestä. Viimeisimmästä fysioterapiastakin on yli vuosi, käynnit tyrehtyivät silloin epäsäännöllisiin aikatauluihin. No, täytyy seurailla (raha)tilannetta ja katsellaan silmätarkki ensin pois alta. :)
